Tyranneille.
HERAULT
Oo, varomaton paimentyttö, kuinka huonosti sinä vartioit lampaitasi.
»Tarhaan nyt viivyttelyttä!» Kuulehan lauluasi.
(Palvelijatar tulee ottamaan lapsen Lucile'in sylistä, ja vie sen pois. Lucile puhuu hiljaa hänen kanssaan, poistuu, palaa takaisin ja on aina liikkeessä koko tämän kohtauksen ajan, toimittelee tuhansia pieniä talousaskareita, eikä ota osaa keskusteluun kuin sattumalta.)
CAMILLE
Lucile on oikeassa: täytyy taistella. Meidän on johdettava vallankumousta, jonka me olemme luoneet. Tämä ääni ei ole kadottanut vielä vaikutusvoimaansa joukkoihin. Se on riittänyt saattamaan nuo mielettömät mestauslavalle. Me emme ole koskaan olleet voimakkaampia, noudattakaamme menestystämme: Luxembourg ei ole sen vaikeampi valloittaa kuin Bastiljikaan. Me olemme hajottaneet maahan yhdeksänsataavuotisen monarkian; kai me silloin suoriudumme tuosta heittiöiden valiokunnasta, joka saa kiittää vallastaan yksinomaan meitä ja joka uskaltaa käyttää sitä kytkeäkseen konventin ja Ranskan pakkokaavoihin.
PHILIPPEAUX (kävelee kiihoitluneena)
Ne riiviöt! Jos ne tyytyisivät vain murhaamaan! Vaan ei. Ne ovat sekoittaneet Fabre'in Intian Kauppaseuran kavalluksiin ja ryöstöihin ja keksineet sen uskomattoman sadun saksalais-juutalaisista pankkiireista, jotka olisivat muka ostaneet meidän ystävämme, lahjoakseen kansalliskokouksen. He tietävät valehtelevansa; mutta heidän omatuntonsa ei olisi tyydytetty, jolleivät he saisi ensin tahrata vihollistaan, ennenkuin he tappavat hänet.
HERAULT
Meillä on hyveellisiä vihamiehiä: kun menettää päänsä, on lohdullista tietää, että se tapahtuu hyvien periaatteiden nimessä.