Politisen ja talousalan rinnalla tulee terveessä yhteiskunnallisessa elimistössä itsenäisen henkisen elämän saada vaikuttaa. Tähän yhteiskunnallisen elimistön kolmijaksoon viittaavat uudenaikaisen ihmiskunnan kehitysvoimat. Niinkauvan kun yhteiskunnallista elämää pää-asiassa ohjasivat ihmiskunnan enemmistön vaistomaiset voimat, ei tunnettu tämän kolmijaon tarpeellisuutta. Mutta itsetiedottomasti ja sokeasti vaikutti yhteiskunnallisessa elämässä voima, joka alunperin aina lähtee kolmesta lähteestä. Uusi aika vaatii ihmisiltä itsetietoista antautumista yhteiskuntajärjestöön. Tämä tietoisuus voi antaa ihmisen käyttäytymiselle ja koko elämälle terveen muodon ainoastaan silloin, kun se on selvillä kolmesta suunnasta. Uudenaikainen ihmiskunta pyrkii itsetiedottomasti löytämään nämä kolme suuntaa ja se mikä ilmenee yhteiskunnallisena liikkeenä, se on vain hämärä heijastus tästä pyrkimyksestä.

Aivan toisissa olosuhteissa kuin ne, joissa me elämme, kohosi inhimillisen luonnon syvyyksistä 18 vuosisadan lopulla vaatimus inhimillisen yhteiskunnan uudistuksesta. Silloin kaikuivat ikäänkuin tämän uudistuksen tunnussanat: veljeys, tasa-arvoisuus, vapaus. Ken ennakkoluulottomasti ja tervein ihmistuntein syventyy inhimillisen kehityksen todellisuuteen, hän luonnollisesti on myötätuntoinen kaikelle, mitä nämä sanat tarkoittavat. Kuitenkin löytyi teräväpäisiä ajattelijoita, jotka 19:n vuosisadan kuluessa ottivat vaivakseen osottaa, kuinka mahdotonta on toteuttaa yhtenäisessä yhteiskunnallisessa elimistössä nämä kolme aatetta, veljeys, tasa-arvoisuus ja vapaus. He olivat vakuutettuja, että jos näitä vaikuttimia koetettaisiin toteuttaa yhteiskunnallisessa elimistössä, ne joutuisivat ristiriitaan keskenään. Terävästi on todistettu kuinka mahdotonta esim. olisi saattaa täysiin oikeuksiinsa jokaisessa ihmiselämässä elävä vapaudentunne, jos tasa-arvoisuus toteutettaisiin. Eikä muuta voikaan, kuin myöntää, että sellainen risti-riita syntyisi; ja kuitenkin täytyy jokaisen näistä kolmesta ihanteesta herättää meissä myötätuntoisuutta.

Äskenmainittu ristiriitaisuus johtuu kuitenkin siitä, että näiden kolmen ihanteen todellinen yhteiskunnallinen merkitys tulee ilmi vasta yhteiskunnalliselle elimistölle välttämättömän kolmijakoisuuden oikeasta ymmärtämisestä. Näitä kolmea jäsentä ei saa ajatella jossain yleisessä, teoreetisessa valtiopäiväin tahi muun kokonaisuuden, merkityksessä yhdistettyinä ja keskitettyinä. Niiden täytyy löytyä elävässä todellisuudessa. Jokaisen näistä kolmesta jäsenestä tulee olla itseensä keskitettynä; ja vasta niiden elävästä rinnakkais- ja yhteistoiminnasta voi syntyä yhteiskunnallisen kokonaiselimistön yhtenäisyys. Todellisessa elämässä vaikuttaa juuri näennäisesti ristiriitainen yhdistävästi. Sentähden voikin vasta sitten päästä ymmärtämään yhteiskunnallisen elimistön elämän, kun on päässyt tajuamaan tämän yhteiskunnallisen elimistön muodostumisen taloudellisessa ja missä suhteessa veljeys, tasa-arvoisuus ja vapaus ovat tähän muodostumiseen. Silloin näemme, että ihmisten yhteistoiminta talouden alalla perustuu siihen veljeyteen, joka syntyy assosiatsiooneissa. Toisessa jäsenessä, julkisen oikeuden järjestelmässä, jossa käsitellään ihmisten persoonallisia suhteita keskenään, on pyrittävä toteuttamaan tasa-arvoisuuden aate. Ja henkisellä alalla, jolla on suhteellinen itsenäisyytensä yhteiskunnallisessa elimistössä, on vapauden vaatimusta kuultava. Tältä kannalta katsottuna on kullakin noista kolmesta ihanteesta arvonsa todellisuudessa. Ne eivät pääse toteutumaan järjestymättömissä yhteiskuntaoloissa, vaan ainoastaan terveessä kolmijakoisessa yhteiskuntaelimistössä. Vapauden, tasa-arvoisuuden ja veljeyden ihanteita ei voida sikinsokin toteuttaa päällispuolisin keskitetyissä yhteiskuntaoloissa, vaan jokainen noista kolmesta yhteiskunnallisen elimistön jäsenestä voi ammentaa voimansa yhdestä noista aatteista. Ja on sitten toimiva hedelmällisessä yhteistyössä toisten jäsenten kanssa.

Ihmiset, jotka 18:n vuosisadan lopulla kohottivat äänensä vaatien näiden kolmen ihanteen, vapauden, tasa-arvoisuuden ja veljeyden toteuttamista, ja myöskin ne, jotka saman vaatimuksen myöhemmin ovat uudistaneet, saattoivat hämärästi aavistaa, mihin suuntaan uudenaikaisen ihmiskunnan kehitysvoimat tähtäsivät. Mutta he eivät samalla voineet luopua uskostaan yhtenäiseen valtioon. Sen kanssa ovat heidän ihanteensa ristiriidassa. He pysyivät ihanteissaan ristiriitaisuudesta huolimatta, koska heidän sielussaan eli itsetiedoton kaipaus yhteiskunnallisen elimistön kolmijaosta, jossa heidän kolme ihannettaan vasta voivat saavuttaa korkeamman yhteyden. Nykyajan selvää kieltä puhuvat yhteiskunnalliset tosiasiat vaativat, että uudenaikaisen ihmiskunnan kehityksessä kolmijakoon suuntautuvat kehitysvoimat saavat muuttua itsetietoiseksi yhteiskunnalliseksi tahdoksi.

[III. Kapitalismi ja yhteiskunnalliset aatteet. (Kapitaali, ihmistyö).]

Ei voi tulla oikeaan johtopäätökseen mitä toimenpiteitä huutavat tosiasiat yhteiskunnallisella alalla nykyaikana vaativat, jollei tahdo oppia tuntemaan yhteiskunnallisen elimistön perusvoimia ja antaa tämän tiedon määrätä kantaansa. Edellä olevassa esityksessä on koetettu päästä tähän tietoon. Toimenpiteillä, jotka perustuvat ahtaan näköpiirin sisällä tehtyihin havaintoihin, ei nykyaikana mitään hedelmällistä aikaansaada. Yhteiskunnallinen liike on paljastanut häiriöitä syvällä yhteiskunnallisen elimistön pohjalla eikä suinkaan ainoastaan sen pinnalla. Näihin häiriöihin nähden on välttämätöntä hankkia tietoja, jotka ulottuvat aina pohjaan asti.

Kun nykyaikana puhutaan kapitaalista ja kapitalismista, kosketellaan juuri niitä ilmiöitä, joissa proletaarinen ihmiskunnan osa tahtoo löytää sortonsa syyn. Hedelmällisen käsityksen siitä, kuinka kapitaali edistäen tahi häiriten vaikuttaa yhteiskunnallisen elimistön toimintaan, voi siis saavuttaa ainoastaan ottamalla selvän, kuinka ihmisen yksilölliset taipumukset, kuinka oikeuden muodostuminen ja talouselämän voimat synnyttävät ja käyttävät kapitaalia. — Puhuttaessa ihmistyöstä tarkotetaan sitä, mitä talous ja kapitaali yhdessä luovat luonnon pohjalla taloudellisia arvoja ja joka työmiehessä herättää tietoisuuden yhteiskunnallisesta asemastaan. Käsityksen siitä, kuinka tämä ihmistyö on saatettava hyödyttämään yhteiskunnallista elimistöä, loukkaamatta työmiehessä ihmisarvon tunnetta, voi saada ainoastaan ottamalla huomioon, missä suhteessa ihmistyö on toisaalta yksilöllisten taipumusten, toisaalta oikeustunteen kehitykseen. Kysymys, jonka nykyaikana saa kuulla: mitä lähinnä on tehtävä tyydyttääkseen yhteiskunnallisen liikkeen vaatimuksia, on oikeutettu. Lähintä on hyödyllisellä tavalla mahdotonta panna toimeen, jollei tiedetä missä suhteessa toimeen pantava on terveen yhteiskunnallisen elimistön perustuksiin. Vasta sitten kun tämä on tiedossa, silloin voidaan asemassa, jossa ollaan tahi johon voidaan asettua, löytää tehtävät, joita tosiolot vaativat. Tässä tarkotetun tiedon saavuttamista on estämässä, johtaen harhaan ennakkoluulottoman arvostelukyvyn, se inhimillinen tahtomus, joka pitkien aikojen kuluessa on luonut vallitsevat yhteiskunnalliset laitokset. Näihin laitoksiin on niin kiinni eletty, että niiden nojalla on muodostettu itselleen mielipiteet, mitä niissä on säilytettävää, mitä muutettavaa. Annetaan olojen määrätä ajatukset, joiden sen sijaan pitäisi määrätä olosuhteet. Kuitenkin on välttämätöntä nykyaikana huomata, ettei ole mahdollista saavuttaa tosioloja vastaavaa katsantokantaa muuten kuin palautumalla alkuajatuksiin, jotka ovat kaikkien yhteiskunnallisten laitosten perustuksena.

Jos puuttuvat oikeat lähteet, joista näissä alkuajatuksissa asuvat voimat yhä uudelleen yhteiskunnalliseen elimistöön virtaavat, silloin pukeutuvat laitokset muotoihin, jotka eivät edistä, vaan häiritsevät elämää. Mutta ihmisten vaistomaisissa vieteissä elävät vielä enemmän tahi vähemmän itsetietoisina alkuajatukset, vaikka täysintietoiset ajatukset erehtyvätkin aiheuttaen elämätä häiritsevät olosuhteet. Ja nämä alkuajatukset ne juuri, sokeasti elämätä häiritsevien olosuhteiden keskellä ilmipuhjeten aiheuttavat yhteiskunnallista elimistöä järkyttäviä vallankumouksia. Tällaiset järkytykset sitävastoin eivät voi puhjeta, milloin yhteiskunnallinen elimistö on saanut sellaisen muodon, että se aina on valmis pitämään silmällä, missä poikkeuksia alkuajatusten määräämistä laitoksista ilmestyy ja missä myös on mahdollista näitä poikkeuksia vastustaa ennenkun ne ennättävät saada turmiollisen voiman.

Meidän päivinämme ovat poikkeukset alkuajatusten ihmiselämässä vaatimista olosuhteista saavuttaneet suuren laajuuden. Yksistään näiden ajatusten herättämien vaikutelmien olemassa-olo ihmissielussa on huutavain tosiasiain kautta syyttämässä siitä, miten yhteiskunnallinen elimistö viimeisten vuosisatojen kuluessa on muodostunut. Sentähden tarvitaan hyvää tahtoa voidakseen päättävästi kääntyä alkuajatusten puoleen ja avoimesti tunnustaa, kuinka vahingollista on juuri nykyaikana karkoittaa nämä alkuajatukset "epäkäytännöllisinä" jokapäiväisyyksinä elämän tantereelta. Proletarisen asujamiston elämään ja vaatimuksiin sisältyy tosiolojen arvostelua siitä, mitä uudempi aika on tehnyt yhteiskunnallisesta elimistöstä. Meidän aikamme asiana on siitä syystä välttää yksipuolinen arvostelu valitsemalla alkuajatuksien mukaisesti sellainen suunta, johon tosiolot tietoisesti voidaan ohjata. Sillä ne ajat ovat menneet, jolloin ihmiskunta sai tyytyä siihen, mitä vaistojenohjauksella oli aikaansaatu.