[VIITESELITYKSET]
[1] Tekijä on ehdoin tahdoin kirjoituksessaan välttänyt kaikkia tähän asti kansantaloudellisessa kirjallisuudessa tavallisia lauseparsia. Hän tuntee tarkoin kohdat, joita "ammattiarvostelu" on kutsuva dilettanttisiksi (Syrjäisen käsialaksi). Hänen lausevalintansa määräsi osaksi se, että hän tahtoo puhua ihmisille, joille kansantajuinen ja yhteiskuntatieteellinen kirjallisuus on vähemmän tuttua, mutta ennen kaikkia se katsantokanta, että uusi aika on tuomitseva yksipuoliseksi ja paikkansa pitämättömäksi jo itse lausetavassakin enimmän osan siitä, mikä tässä kirjallisuudessa on "ammattimaista". Ken arvelee, että tekijän olisi myös pitänyt viitata muiden yhteiskunnallisiin aatteisiin, jotka yhdessä tahi toisessa suhteessa muistuttavat tässä esitettyjä, häntä pyydän huomaamaan, että tekijän vuosikymmenien elämänkokemukseen perustuvan tässä esitetyn katsantokannan lähtökohta ja menettelytavat ovat pää-asia annettuja vaikuttimia toteuttaessa eivätkä siihen tahi tähän muotoon puetut ajatukset. Myöskin on tekijä, kuten voi huomata IV:tä osasta, koettanut aatteitaan käytännössä toteuttaa aikana, jolloin yhdessä tahi toisessa suhteessa samankaltaisilta näyttävistä ajatuksista vielä ei ollut tietoa.
[2] Ylläesitetty jaottelu ei perustu paikallisiin ruumiinjäseniin, vaan elimistön yleistoimintaan. "Pää-elimistöllä" tarkotetaan lähinnä sitä, että pää on etupäässä hermo- ja aisti-elämän keskus. Luonnollisesti tapahtuu päässä myös rytmillistä ja aineenvaihtotoimintaa, kuten taas muissa ruumiinjäsenissä ilmenee hermo-aistitoimintaa. Tästä huolimatta ovat nämä kolme toiminta-muotoa olemukseltaan varsin erilaiset.
[3] Ei kuulu elämän palveluksessa tehtyyn tutkielmaan antaa teoriioihin perustuvia määritelmiä, vaan aatteita, jotka kuvaavat, mikä todellisuudessa on todella elävää. "Tavara" siinä merkityksessä viittaa johonkin joka on osa ihmisen elämästä; jokainen muu tavarakäsite jättää jotakin pois tahi lisää siihen jotakin, niin että käsite ei vastaa elämän ilmiöitä kaikessa täsmällisyydessään.
[4] On hyvin mahdollista, että elämän tapahtumia ei ainoastaan selitetä väärässä merkityksessä, vaan että ne myös aivan väärässä merkityksessä tapahtuvat. Raha ja työ eivät ole vaihdettavia arvoja, vaan ainoastaan rahaa ja työntulosta. Kun minä maksan rahan työstä, minä teen petollisesti. Minä aiheutan näennäisen tapahtuman. Mutta todellisuudessa minä en muuta voikaan kuin antaa rahaa työn tuloksesta.
[5] Tämä suhde työn ja oikeusjärjestyksen välillä on pakottava talouselämässä toimivat assosiatsioonit pitämään ohjeenaan, mikä "oikein on". Kuitenkin voitetaan sillä se, että talousjärjestö on riippuvainen ihmisestä eikä päinvastoin.
[6] Ainoastaan tällä tavalla, yhteiskunnallisen elimistön kolmen jäsenen vapaan yhteistoiminnan kautta, voi yhteiskunnallisen elimistön hallinto menestyksellä saada aikaan talouselämässä oikean hinta-suhteen valmistettujen tavarain välillä. Jokaisen työntekijän tulee saada tuotteestaan niin paljon vastaavan arvoista tavaraa, kuin hän ja hänen perheeseensä kuuluvat henkilöt tarvitsevat, kunnes hän on ennättänyt jälleen valmistaa toisen samallaisen tuotteen. Tällaista hintasuhdetta ei saada aikaan virallisilla määräyksillä, vaan sen täytyy olla tukena yhteiskunnallisessa elimistössä toimivien assosiatsioonien elävästä yhteistoiminnasta. Ja sellainen tulos saavutetaan, kun yhteistoiminta vain perustuu usein mainitun kolmen elimistö-jäsenen terveeseen yhteistoimintaan. Se saavutetaan yhtä varmasti, kuin saadaan kestävä silta, jos se rakennetaan oikeiden matematisten ja mekanisten lakien mukaan. Voidaan tosin väittää vastaan, ettei yhteiskunnallinen elämä niin seuraa lakejaan, kuin silta. Mutta tällaista vastaväitettä ei teekään kukaan, joka kykenee käsittämään, että tässä teoksessa onkin yhteiskunnallisen elämän ajateltu perustuvan eläviin eikä matematisiin lakeihin.
[7] Ken väittää tähän, että oikeus- ja taloudelliset suhteet kuitenkin todellisuudessa muodostavat yhden ainoan kokonaisuuden ja ettei niitä voida erottaa, hän ei huomaa, mihin kysymyksessä olevalla jaottelulla pyritään. Liikenteen kiertokulussa kokonaisuudessaan vaikuttavat molemmat suhteet luonnollisesti yhtenä kokonaisuutena. Mutta toista on, järjestetäänkö oikeudelliset olot taloudellisten vaatimusten mukaan; tahi järjestetäänkö ne luonnollista oikeudentunnetta vastaaviksi ja annetaan sitten sen, mikä siitä syntyy vaikuttaa yhdessä taloudellisen liikenteen kanssa.
[8] Kuka luulee näkevänsä tällaisissa asioissa "utopioja", ei huomaa, että todellisuudessa elämä pyrkii näitä hänen utopistisina pitämiään laitoksia kohti ja että todellisuudessa löytyvät puutteellisuudet johtuvat siitä, ettei näitä laitoksia vielä ole olemassa.