— Älä turhia lörpöttele, mutisi Mahbub, — sinä olet minun uusi renkipoikani. Mene nukkumaan miesten luo. Ne ovat aseman pohjoisessa päässä hevosten luona.
— He karkottavat minut aseman eteläiseen päähän, jos tulen sinne omin luvin.
Mahbub kopeloi vyötänsä, kastoi peukalonsa, pyyhki siihen vähän mustetta kiinalaisesta tushikakusta ja painoi sormenpään kuvan pehmeään paperiin. Balkhista Bombayhin ihmiset tunsivat tuon karkean sinetin, jonka hyvin selvä arpi jakoi kahtia.
— Tämä riittää päällysmiehelle. Minä tulen aamulla sinne.
— Mitä tietä? kysyi Kim.
— Kaupungista päin. Sieltä johtaa vain yksi tie, ja sitten lähdemme
Creighton sahibin luo. Minä olen pelastanut sinut selkäsaunasta.
— Allah! Mitäpä selkäsaunasta, kun pää on aivan irti hartioilla.
Kim pujahti hiljaa yön pimeyteen, kulki nurkan taitse, pysytellen lähellä seinää, ja poistui aseman luota noin mailin verran. Sitten hän tuli kiertotietä hiljakseen takaisin asemalle, sillä hän tarvitsi aikaa sepitelläkseen jutun, jos joku Mahbubin miehistä kysyisi häneltä jotakin.
Miehistö oli leiriytynyt raiskiomaalle rautatien ääreen, ja alkuasukkaita kun olivat, eivät tietenkään olleet avanneet tavaravaunuja, joissa Mahbubin hevoset olivat yhdessä maatiaisrotuisten hevosten kanssa; nämä olivat aiotut Bombayn raitiotieyhtiölle. Päällysmies, kumarainen keuhkotautisen näköinen muhamettilainen, huusi heti äkäisesti Kimille, mutta rauhoittui nähdessään Mahbubin sinetin.
— Hadji on suosiosta ottanut minut palvelukseensa, ilmoitti Kim tiukasti. — Jos tätä epäillään, niin odottakaa kunnes hän tulee aamulla. Sillä välin paikka minulle nuotion ääreen.