— Mutta kun laulu ja tanssi on loppunut, sanoi Mahbub Ali, — tulee eversti sahib, eikä se ole kovin mieluista.
— Kaunis maa … mitä ihanin maa on tämä Intia … ja tämä viiden virran tienoo on kaunein kaikista, sanoi Kim melkein laulaen. — Sinne pakenen taas, jos Mahbub Ali tai eversti kohottaa jalkansa tai kätensä minua vastaan. Jos kerran pääsen häviämään, kukapa löytäisi minut? Katsos, hadji, onko tuo kaupunki Simla? Allah, minkälainen kaupunki!
— Isäni veli, ja hän oli jo vanha mies, kun Mackerson sahibin kaivo Peshawurissa oli vasta rakennettu, muisti ajan, jolloin kaupungissa oli vain pari kojua.
Hän vei hevoset pääkatua pitkin alempaan Simlan basaariin, ahtaaseen kojuriviin, joka kohoaa laaksosta neljänkymmenenviiden asteen kulmassa. Se, joka tuntee kaikki sen sokkelot, voi uhmata koko tämän Intian kesä-pääkaupungin poliisia, niin taitavasti ovat kuistit toisiinsa liitetyt, kujat ja salaportit keskenään yhteydessä.
Täällä asuvat kaikki ne, jotka tuon iloisen kaupungin elämästä huolta pitävät: shampanit, jotka iltaisin vetävät kauniiden vallasnaisten riksha-rattaita ja sitten pelaavat aamunkoittoon saakka; ruokatavarain kaupustelijat, öljynmyyjät, muinaiskalujen kaupitsijat, polttopuukauppiaat, papit, taskuvarkaat ja alkuasukasvirkamiehet. Täällä naishempukat keskustelevat asioista, joita pidetään Intian hallituksen syvimpinä salaisuuksina, ja tänne kokoontuu ainakin puolet pikkuvaltioiden asiamiehistä ja aliasiamiehistä.
Täältä Mahbub Alikin vuokrasi huoneen, erään muhamettilaisen karjakauppiaan talosta, ja varusti sen lujemmalla lukolla kuin Lahoressa olevan. Se oli myöskin ihmeitten talo, sillä iltasella hämärän tullen meni sinne muhamettilainen hevospoika, mutta tuntia myöhemmin pujahti sieltä ulos sekarotuinen poika — lucknowilais-tytön maali oli vielä sangen tummaa — puettuna hyvin huonosti sopiviin valmiina ostettuihin vaatteisiin.
— Olen puhutellut Creighton sahibia, sanoi Mahbub Ali, — ja toisen kerran on ystävyyden käsi pidättänyt onnettomuuden ruoskan. Hän sanoi, että sinä olet tuhlannut kuusikymmentä päivää kuljeskeluun, ja sen vuoksi on myöhäistä lähettää sinua mihinkään vuoristokouluun.
— Olen sanonut, että loma-aikani on omaani. En lähde kouluun kahta kertaa. Sekin on jo ennen sovittu.
— Eversti sahib ei vielä tunne meidän sopimustamme. Sinä saat asua
Lurgan sahibin talossa, kunnes taas pääset lähtemään Nucklaoon.
— Mieluimmin asuisin sinun luonasi, Mahbub.