— Tarkoitan: j o s haluat. Tiedänhän minä, minne tahtoisit mennä.
Neljä päivää myöhemmin hankittiin Kimille ja hänen pienelle matka-arkulleen paikka Kalkaan menevien tonga-rattaiden takaistuimella. Hänen toverikseen tuli tuo valasmainen babu, joka päähänsä kääritystä ripsu-shaalista huolimatta ja vaikka koettikin suojella reikäkudoksisiin sukkiin verhottuja sääriään värisi ja ähkäili aamukylmässä.
"Mistähän johtuu, että tämä mies on meikäläisiä?" ajatteli Kim katsellessaan miehen hyllyvää selkää rattaiden hytkyessä mäkeä alas.
Nämä mietteet johtivat hänet sangen mieluisiin unelmiin. Lurgan sahib oli antanut hänelle viisi rupeeta … sehän oli aika summa … ja luvannut suojelustaan, jos hän tekisi ahkerasti työtä. Aivan toisin kuin Mahbub oli Lurgan sahib puhunut hyvin laajasti häntä odottavista palkinnoista, jos hän pysyisi kuuliaisena. Ja Kim oli tyytyväinen. Jospa hänellekin suotaisiin, kuten babulle, kunnia saada kirjain ja numero … ja vielä hinta päästänsä! Kenties hän jonakin päivänä pääsisi siihen ja vielä pitemmällekin. Ehkä melkein niin suureksi kuin Mahbub Ali! Silloin hän saisi entisten kattoretkeilyjensä sijasta puoli Intiaa etsintäalakseen. Hän vakoilisi kuninkaita ja ministereitä, niinkuin hän muinoin oli Lahoressa vaaninut kaikenlaisia tavallisia ihmisiä Mahbub Alin vuoksi.
Siihen mennessä oli sittenkin sangen mieluinen Xavierin koulu aivan tuossa tuokiossa hänen edessään. Siellä olisi uusia poikia, joille osoittaa etevämmyyttään, ja siellä saisi kuulla loma-ajan seikkailuista. Nuori Martin, erään teenviljelijän poika Manipurista, oli kehunut menevänsä oikein rihlapyssyllä varustettuna sotaan murhasissejä vastaan. Saattoi niin olla, mutta eipä Martin ollut Patialassa mukana räjähdyksessä ja lentänyt pihan toiselle puolelle, eikä hän ollut liioin…
Kim viehättyi itsekseen kertailemaan viimeisten kolmen kuukauden seikkailuja. Hän voisi varmasti nolata koko Xavierin, vieläpä isommatkin pojat, jotka jo partaansa ajelivat, jos hän vain saisi jutella kaikki. Mutta eihän se tietenkään käynyt päinsä. Hänenkin päästään tarjottaisiin aikanaan palkinto, niinkuin Lurgan sahib oli vakuuttanut, ja jos hän nyt lörpöttelisi, ei sitä hintaa milloinkaan pantaisi. Ja lisäksi eversti Creighton hylkäisi hänet, ja hän joutuisi Lurgan sahibin ja Mahbub Alin vihoihin … siksi lyhyeksi ajaksi, minkä hän vielä saisi elää.
"Ja silloin menettäisin kalan vuoksi Delhin", päätteli hän sananparrella. Hänen täytyi unohtaa lupa-aikansa (ja olisihan aina tilaisuus sepitellä seikkailuja), ja sitten oli työskenneltävä, kuten Lurgan sahib oli neuvonut.
Kaikista Xavieriin rientävistä pojista ei yksikään ollut niin täynnä hyviä aikomuksia kuin Kimball O'Hara, joka ajaa hyryytteli Umballasta istuen Hurre Chunder Mookerjeen takana, jonka nimeksi oli kansatieteellisen tutkimusretkikunnan kirjoissa merkitty R 17.
Ja jos lisäinnostusta tarvittiin, antoi babu kyllä sitä. Syötyään vahvan aterian Kalkassa hän puheli lakkaamatta. Oliko Kim matkalla kouluun? Silloinpa hän, joka oli saavuttanut maisterin arvon Kalkutan yliopistossa, kykeni selittämään opiskelemisen etuja. Voisi saavuttaa ansiomerkkejä opiskelemalla ahkerasti latinaa ja Wordsworthin Excursion teosta (kaikki tämä oli hepreaa Kimille). Oli ranskankielikin tärkeätä, ja parasta ranskaa kuuli Chandernagoressa lähellä Kalkuttaa. Niinikään saattoi edistyä hyvin, kuten hänelle itselleen oli luonnistanut, tutustumalla pariin näytelmään, nimiltään Lear ja Julius Caesar, joita tutkijat hyvin suosivat. Learissa ei ollut niin paljon historiallisia viittauksia kuin Julius Caesarissa. Kirja maksoi neljä annaa, mutta käytetyn voi saada Bow-basaarista kahdella annalla.
Mutta vieläkin tärkeämpää kuin nämä tai muut kuuluisat kirjailijat oli piirustus ja maanmittaustiede. Se, joka oli niissä suorittanut tutkintonsa, osasi pelkästään kulkemalla jonkin seudun läpi, mukanaan kompassi ja vesivaaka ja terävä silmä, laatia siitä maasta kuvan, jonka voi myydä korkeasta hinnasta. Mutta kun joskus oli vaikea kuljettaa matkassaan mittausketjua, oli parasta opetella tuntemaan tarkoin oman astuntansa askelpituus, niin että jos sattui olemaan välineiden puutteessa, saattoi kuitenkin mitata välimatkoja. Ja tuhansien askelten laskemiseen taas oli Hurre Chunder huomannut parhaaksi rukousnauhan, jossa oli kahdeksankymmentäyksi tai satakahdeksan helmeä, sillä se oli "monikertaan jaollinen lukuisiin kerrottaviin". Puhujan laveasta englanninkielisestä puhemongertelusta huolimatta sai Kim kuitenkin selville sen pääsuunnan, ja se huvitti häntä hyvin suuresti. Olihan siinä uusi taito, jonka voi painaa muistiinsa, ja katsellessaan eteensä avautuvaa avaraa maailmaa tuntui hänestä, että kuta enemmän sitä oppi tuntemaan, sen parempi.