— No missä on sitten pistooli, että saan sen mukaani?
— Maltahan toki! Puoli vuotta saat juoksennella ilman liekanuoraa. Sen myönnytyksen sain Creighton sahibilta. Kaksikymmentä rupeeta kuussa. Vanha punahattu tietää sinun tulevan.
— Minä maksan sinulle dustoorien (välityspalkkion) palkastani kolmen kuukauden ajalta, sanoi Kim vakavasti.
— Niin, kaksi rupeeta kuussa. Mutta ensiksi täytyy minun päästä näistä. — Hän näytti valkoisia palttinahousujaan ja kiskoi kaulustaan. — Olen ottanut mukaani mitä tarvitsen tiellä. Matka-arkkuni on lähetetty Lurgan sahibille.
— Joka lähettää tervehdyksensä sinulle … sahib.
— Lurgan sahib on hyvin taitava mies. Mutta mitä sinä nyt itse teet?
— Lähden taas pohjoiseen suuren pelin asioissa. Mitäpä muutakaan tekisin? Onko aikomuksesi vieläkin seurata vanhaa punahattua?
— Älä unohda, että hän on tehnyt minut siksi, mikä olen — vaikkakaan hän ei sitä tiennyt. Jok'ikisenä vuonna hän lähetti opintorahat.
— Olisin minäkin sen tehnyt … jos se olisi paksuun kallooni pälkähtänyt, mutisi Mahbub. — Tulehan mukaan. Lamput ovat jo sytytetyt, niin ettei kukaan pane sinua merkille basaarissa. Lähdemme Huneefan taloon.
Sinne mennessä antoi Mahbub hänelle jotenkin samanlaisia neuvoja kuin Lemuelin äiti pojalleen. Ja, mikä vielä merkillisempää, Mahbub selitti painokkaimmin, kuinka Huneefa ja hänen kaltaisensa saattoivat turmioon kuninkaitakin.