— Eikö siinä kyllin, että olen pelastanut henkesi?
— Ei, jos työ on keskeneräiseksi jäänyt. Eikö jalokivien parantaja milloinkaan sanonut sentapaista sinulle? Tässä tulee toinen sahib! Ah!
Tällä kertaa tuli pitkä keltanaamainen piiritarkastaja puettuna kypärään, vyö vyöllä ja kiiltävät kannukset saappaissa. Hän kierti ja suki tummia viiksiään.
— Kylläpä ovat nuo poliisisahibit narreja! sanoi Kim naureskellen.
E 23 vilkaisi häneen. — Se oli hyvin sanottu, mutisi hän muuttuneella äänellä. — Minä menen juomaan vettä. Pidä huolta paikastani.
Hän kompuroi vaunusta melkein englantilaisen syliin, joka noitui häntä kankealla urdunkielellä.
— Tum mut? Oletko juovuksissa? Älä hoipertele siinä, kuin koko Delhin asema olisi omaisuuttasi.
Muuttamatta vähääkään kasvonpiirteitään vastasi E 23 likaisimmilla herjauksilla, joka Kimiä tietenkin peräti huvitti, sillä se muistutti hänelle rumpalipoikia ja parakkilakaisijoita Umballassa hänen ensimmäisen koulunkäyntinsä kauhealta ajalta.
— Hullu mies, huusi englantilainen. — Nickle-jao! mene takaisin vaunuusi.
Keltainen saddhu vetäytyi askel askeleelta taaksepäin ja alentaen ääntänsä kirosi piiritarkastajan elämän loppuun saakka — tässä Kim todella hätkähti — Kuningattaren kiven, sen alla olevan kirjoituksen kautta ja sellaisen jumalavalikoiman nimessä, jossa jumalilla oli aivan uudet nimitykset.