— Hän sanoo, pyhä mies, aikovansa paeta epäjumalan palvelijain luota ja palata meidän luoksemme. Odotammeko siis vähän aikaa Shamleghissa?
Laama katseli kauan ja kaipaavasti vuoristoon ja pudisti päätänsä.
— Se ei käy laatuun, chela. Koko ruumiini toivoisi sitä, mutta se on kielletty. Minä olen nähnyt asioiden alkusyyn.
— Miksi? Saavutithan täällä vuoristossa päivä päivältä enemmän voimia.
Muistappa, kuinka olimme heikkoja ja nääntyneitä siellä alhaalla.
— Minä tulin samalla väkeväksi tekemään pahaa ja unohtamaan. Minä olin jo riitainen ja lörpöttelijä täällä rinteillä. — Kim koetti peittää hymyänsä. — Mutta Elämän pyörä kulkee vakavasti, hievahtamatta hiuskarvaakaan sivulle. Kun olin miehuuden voimissa, kauan aikaa sitten, tein toivioretken Guru Ch'wanin poppelimetsiin, missä on Pyhä Hevonen.
— Pysykää hiljaa, sanoivat ympärillä olevat jännittyneinä. — Hän puhuu Jam-lin-nin-k'orista, hevosesta, joka voi kulkea maailman ympäri yhdessä päivässä.
— Minä puhun vain chelalleni, sanoi laama lempeästi nuhdellen, ja kaikki hajaantuivat niinkuin härmä sulaa eteläiseltä katonrinteeltä aamuauringon lämmössä. — Silloin en etsinyt totuutta, vaan tietoa opista. Kaikki harhanäkyä! Join olutta ja söin leipää Guru Ch'wanissa. Seuraavana päivänä joku sanoi: "Lähdemme taistelemaan Sangor Gutokia vastaan alas laaksoon, saadaksemme selville (huomaa taas, kuinka himo liittyy vihaan!) kumpi luostarin esimies saa vallita täällä laaksossa ja ottaa haltuunsa tulot niistä rukouksista, joita painetaan Sangor Gutokissa." Minä lähdin mukaan, ja me taistelimme päivän.
— Mutta kuinka, pyhä mies?
— Pitkillä rautaisilla kynäkoteloillamme, niinkuin olisin voinut nytkin näyttää — no niin, me taistelimme poppelien alla, johtajat ja kaikki munkit. Yksi iski otsani puhki luuhun asti. Katso! — Hän siirsi syrjään päähineensä ja näytti ryhmyisen valkoisen arven. — Mutta oikea ja täydellinen on Elämän pyörä. Eilen tuota arpea syyhytti, ja niin viidenkymmenen vuoden perästäkin muistin, kuinka sen sain, ja sen miehen kasvot, joka sen iski, ja viivyin siten hetken harhanäyssä. Ja sitä seurasi se, minkä näit: riita ja hullutus. Oikea on Elämän pyörä! Tuon epäjumalan palvelijan isku sattui arpeen. Silloin sieluni tuli järkytetyksi ja pimeni, ja sieluni haaksi ajelehti harhanäkyjen merellä. Vasta päästyäni Shamleghiin saatoin taas miettiä asioiden alkusyytä ja saada selville pahan jatkuvat juuret. Koko pitkän yön tein sitä.
— Mutta, pyhä mies, sinä olet syytön kaikkeen pahaan. Muutoin minut uhrattakoon.