— Miekkako? sanoi hän sitä tapaillen. — Oh, se oli vain päähänpisto … vanhan miehen päähänpisto. Poliisihan on sanonut, ettei kukaan Intiassa saisi aseita käyttää, mutta (hän rohkaistui ja taputteli miekkansa kahvaa) kaikki konstaapelit täällä tuntevat minut.
— Sehän oli hyvä päähänpisto, sanoi laama. — Mitä hyötyä on ihmisten tappamisesta?
— Eipä paljoakaan … mikäli minä tiedän. Mutta jollei pahoja ihmisiä joskus surmattaisi, ei tämä maailma olisi hyvä aseettomille uneksijoille. En puhu kokemattomana, sillä olen nähnyt koko maan Delhistä etelään saakka verta tulvillaan.
— Mitä mielettömyyttä se sitten oli?
— Jumalat, jotka lähettivät sen kuritukseksemme, yksin sen tietävät. Mielettömyys tunkeutui koko armeijaan, ja sotamiehet kääntyivät upseereitaan vastaan. Se oli ensimmäinen paha, mutta sen olisi voinut korjata, jos olisivat siihen pysähtyneet. Mutta he rupesivat tappamaan sahibien vaimoja ja lapsia. Sitten tulivat sahibit meren takaa ja vaativat heitä mitä ankarimmin tilille.
— Sellaista huhua kuulin luullakseni kauan aikaa sitten. Sitä nimitettiin muistaakseni mustaksi vuodeksi.
— Minkälaista elämää sinä olet viettänyt, kun et tiedä sitä vuotta!
Huhu tosiaankin! Koko maa tiesi sen ja vapisi.
— Meidän maamme vapisi vain kerran … sinä päivänä, jolloin
Mestarimme sai valistuksen.
— Hm. Minä näin ainakin Delhin vapisevan, ja Delhi on maailman keskipiste.
— He siis rupesivat ahdistamaan vaimoja ja lapsia? Sepä oli paha teko.
Rangaistuksen täytyi tulla.