— Tämä poika, sanoi vanha sotilas äkkiä, — on tähtien ystävä, hän toi minulle tiedon eilen. Hän on näyssä nähnyt miehen antamassa määräyksiä sotaa varten.
— Hm! sanoi hänen poikansa syvällä rintaäänellä. — Hän sattui kuulemaan basaarijuttuja ja käytti niitä hyväkseen.
Isä nauroi. — Ei hän ainakaan ratsastanut minun luokseni pyytämään uutta ratsua ja jumala tietää kuinka monta rupeeta. Ovatko veljiesikin rykmentit saaneet lähtökäskyn?
— En tiedä. Otin lomaa ja riensin nopeasti luoksesi, jos sattuisi…
— Jos sattuisi … että he ehtisivät ennen sinua kerjäämään. Voi teitä pelaajia ja tuhlaajia! Mutta sinä et ole vielä milloinkaan ottanut osaa taisteluun. Siinä tarvitaan totisesti hyvä hevonen. Sitäpaitsi hyvä varahevonen ja kestävä poni matkaa varten. No, katsotaan … katsotaan. — Hän naputti sormillaan satulan nuppia.
— Ei tässä sovi suunnitella asioita, isä. Lähdetään kotiin.
— Ainakin on poika maksettava. Minulla ei ole rahaa mukanani, ja hän toi kuitenkin varmoja uutisia. Hoi! Sinä koko maailman pikku ystävä, sota tulee, niinkuin sinä sanoit.
— Niin, juuri niinkuin minä tiesin, vastasi Kim tyytyväisenä.
— Mitä? kysyi laama hypistellen helmiään ja aina vain tähystellen tielle päin.
— Isäntäni ei vaivaa tähtiä maksua vastaan. Me toimme uutisia … pane merkille: me toimme uutisia ja nyt lähdemme — Kim pani kätensä sivullensa aivan kuin rahaa vastaan ottaakseen.