— Pimeyden voimat! ihmetteli isä Viktor, antaen kaikki Bennettille. —
Tiedätkö mitä nämä ovat?
— Kyllä, sanoi Kim. — Ne ovat minun, ja minä tahdon mennä.
— En oikein ymmärrä, sanoi Bennett. — Hän toi ne luultavasti tarkoituksella. Siinä voi olla jokin kerjäläisen temppu.
— Enpä ole milloinkaan nähnyt kerjäläistä, joka olisi ollut vähemmän halukas jäämään seuraansa. Tässä on aimo annos salaperäisyyttä. Uskotko Kaitselmukseen, Bennett?
— Tokihan.
— No niin, minä uskon ihmeisiin, mikä minusta merkitsee samaa.
Pimeyden voimat! Kimball O'Hara! Ja hänen poikansa! Mutta tämä poika
on alkuasukas, ja minä itse näin, että Kimball meni naimisiin Annie
Shottin kanssa. Kuinka kauan sinulla on ollut nämä esineet, poika?
— Pienestä pitäen. — Isä Viktor astui nopeasti lähemmäksi ja avasi
Kimin mekonkauluksen. — Katsokaa, Bennett, hän ei ole aivan musta.
Mikä sinun nimesi on?
— Kim.
— Eli Kimball?
— Ehkäpä. Sallitteko minun lähteä?