Cheyne jäi puhelemaan Diskon kanssa, mutta toiset vaelsivat juhlakulussa asemalle, rouva Cheyne etunenässä. Ranskalainen kamarineiti kirkaisi joukkueen työntäytyessä vaunuun, ja Harvey esitteli heille 'Constancen' komeudet sanaakaan lausumatta. He katselivat niitä yhtä äänettöminä — puristettua nahkaa, hopeisia ovenripoja ja suojakaiteita, samettia, peililaseja, nikkeliä, pronssia, pakotettua rautaa ja harvinaisista puulajeista sommiteltuja upokekoristeita.
"Enkös minä sanonut?" virkkoi Harvey. "Enkös minä sanonut?" Tämä oli hänen kostonsa huippukohta. Rouva Cheyne tilasi aterian, ja jottei mitään puuttuisi siitä kertomuksesta, jonka Tom Platt jälkeenpäin kertoi ruokapaikassaan, piti hän omin käsin huolta tarjoilusta. Miehillä, jotka ovat tottuneet aterioimaan ahtaitten pöytien ääressä ärjyvässä myrskyssä, on ihmeellisen siistit ja hienot pöytätavat, mutta rouva Cheyneä, jolle tämä seikka oli tuntematon, se kovasti hämmästytti. Hän olisi halusta ottanut Manuelin pöytäpalvelijakseen — niin äänettömästi ja sulavasti hän käsitteli hauraita kristalleja ja hienoja hopeita. Tom Platt muisteli vanhan "Ohion" loistopäiviä ja niiden ulkomaalaisten mahtimiesten esiintymistapoja, jotka söivät päivällistä upseerien kanssa; ja Pitkä Jack, irlantilaisuudelleen uskollisena, piti huolta pöytäkeskustelusta, kunnes kaikki tunsivat kotiutuneensa.
"Täällä Ollaan"-kuunarin kajuutassa molemmat isät tarkastelivat ja arvostelivat toisiaan sikaarejaan poltellen. Cheyne oivalsi vallan hyvin, milloin hän oli tekemisissä sellaisen miehen kanssa, jolle hän ei voinut tarjota rahaa; yhtä hyvin oivalsi hän, ettei sitä, mitä Disko oli tehnyt, voinut rahalla korvata. Hän hautoi omia tuumiaan ja odotti sopivaa tilaisuutta.
"En ole tehnyt mitään poikanne hyväksi tai hänen puolestaan, paitsi pannut hänet tekemään vähän työtä ja opettanut käyttelemään korkeusmittaria", sanoi Disko "Hänellä on toista vertaa parempi laskupää kuin minun pojallani."
"Sivumennen sanoen", virkkoi Cheyne kuin sattumalta, "mitä olette aikonut tehdä pojastanne?"
Disko otti sikaarin suustaan ja teki sillä kaarevan viittauksen ympäri kajuuttaa. "Dan on niinkuin pojat ainakin, eikä hän suvaitse että minä ajattelisin hänen puolestaan. Hän perii tämän näppärän pikku aluksen, kun minusta aika jättää. Hänellä ei ole halua muuhun ammattiin. Sen minä tiedän."
"Hm. Oletteko koskaan ollut Lännessä, herra Troop?"
"Olen kerran käynyt laivalla Newyorkissa asti. Rautatiestä minä en välitä, enempää kuin Dankaan. Suolainen vesi on kyllin hyvää Troopin suvulle. Muuten olen liikkunut melkein kaikkialla — luonnollisia kulkuneuvoja käyttäen, tietysti."
"Minä voin antaa hänelle suolavettä niin paljon kuin hän haluaa — kunnes hänestä tulee laivankapteeni."
"Kuinkas se kävisi päinsä? Minä olen ollut siinä käsityksessä että te olette jonkunlainen rautatiekuningas. Harvey sanoi minulle niin silloin kun — erehdyin arvostelussani."