"Heillä on hauskaa oman käsityskantansa mukaan. Minä voin hankkia sinulle samanlaista, vieläpä kaksinverroin kuin näillä on, Harve. Mitä pitäisit siitä?"
"Caesar!—Tuolla tavoin ei venettä lasketa vesille", sanoi Harvey, yhä kiintyneenä purtta katselemaan. "Jos minä en osaisi käsitellä taljaa tuon paremmin, niin pysyisin maalla… Entä jollen minä tee sitä?"
"Pysykö maalla — vai mitä?"
"Huvittele pursilla ja maatiloilla ja elä 'isä-ukon' kustannuksella ja — piiloudu äidin taakse jos tulee ikävyyksiä", sanoi Harvey silmät vilkkuen.
"No, siinä tapauksessa käyt käsiksi töihin minun liikkeessäni, poikaseni."
"Kymmenen dollarin kuukausipalkallako?" Taaskin vilkutus.
"Ei senttiäkään enempää ennenkuin olet sen arvoinen, ja menee joitakin vuosia ennenkuin saat sitäkään."
"Minä tahtoisin mieluummin alottaa konttorin lattian lakaisemisella — sillähän ne suuret pomot alkavat? — ja saada jotain palkkaa heti, kuin…"
"Tiedän sen; kaikki me ajattelemme samalla tavalla. Mutta lakaisijoita voinemme saada palkatuksi riittävästi muutenkin. Minä tein juuri saman erehdyksen, nimittäin sen, että tahdoin päästä ansaitsemaan liian pian."
"Ja se erehdys tuotti kolmekymmentä miljoonaa dollaria, vai kuinka?
Sellaisilla mahdollisuuksilla luulisin minäkin uskaltavani."