"Heipä hei, Harve!"
"Mitäs sinulle kuuluu?"
"No, minun pitäisi tehdä tämä matkani noin niinkuin aliperämiehenä.
Etkö sinä jo pian ole päässyt siitä siunatusta opistostasi?"
"Sinne päinhän se alkaa olla menossa. Voit arvata, että Leland
Stanfordin yliopistossa on eri oppimäärät kuin kuunarilla 'Täällä
Ollaan'; mutta ensi syksynä minä aion antautua liikehommiin oikein
vakituisesti."
"Meidän laivojammeko johtamaan?"
"No mitäpäs muuta. Odotahan vain, kun minä pääsen sinua kovistelemaan, Dan. Minä aion panna tuon vanhan linjan polvilleen huutamaan armoa, kun otan sen käsiini."
"Se ei minua pahastikaan peloita", sanoi Dan veljellisesti virnistäen, samalla kun Harvey laskeutui hevosen seljästä ja kysyi aikoiko hän tulla sisään.
"Siinä mielessä minä nostin ankkurin; mutta kuulehan, onko tohtori jossain täällä lähettyvillä? Minä hukutan sen hupsun neekerin vielä jonain päivänä niine vietävän ennustuksineen."
Kuului matalaa, voitonriemuista naurunkihitystä, ja entinen kuunarin kokki astui esiin sumusta ottaakseen hevosen suitset. Hän ei koskaan sallinut kenenkään muun toimittaa palveluksia Harveylle.
"Sakeaa kuin matalikoilla vai kuinka, tohtori?" sanoi Dan suostutellen.