"Saat nähdä", sanoi Harvey, käyden horjahtelevin askelin, sillä hänen päätään huimasi vielä vähän, kajuutan portaille, missä pieni laivan kello riippui, niin että se helposti näkyi ruorirattaalle. Troop istui ruskeaksi ja keltaiseksi maalatussa kajuutassa, edessään muistikirja ja kädessään tavattoman suuri musta lyijykynä, jota hän imaisi tiukasti aika-ajoin.
"Minä en ole käyttäytynyt aivan oikein", sanoi Harvey, itsekin hämmästyneenä nöyryydestään.
"Mitäs on tapahtunut?" sanoi laivuri. "Joutunut kinaan Danin kanssa, vai mitä?"
"Ei; se koskee teitä itseänne."
"Olen pelkkänä korvana."
"Niin, minä — minä olen tullut ottamaan takaisin sanojani", sanoi
Harvey hyvin nopeasti. "Kun ihminen on pelastettu hukkumasta — —"
Hän vaikeni ja nielaisi.
"Niin mitä? Sinusta tulee vielä mies, jos jatkat tähän tapaan."
"Niin hänen ei pitäisi ensi töikseen ruveta solvaamaan ihmisiä."
"Aivan oikein — aivan oikein", sanoi Troop, hieno hymyn häive kasvoillaan.
"Niin että minä tulin sanomaan että olen pahoillani." Toinen suuri nielaisu.