"Pennsylvania ja Salters-setä siinä laskevat saalistaan. Se on hauskempaa kuin sirkusnäytäntö", sanoi Dan. "Katsohan toki heitä!"
"Tulkaa sisään, tulkaa sisään!" mylvi pitkä Jack. "Siellä ulkona on kosteata, lapset."
"Neljäkymmentäkaksi sinä sanoit." Puhuja oli Salters-setä.
"Minä lasken sitten uudestaan", vastasi toinen ääni säyseästi.
Molemmat veneet töksähtivät yhteen ja jysähtivät aluksen kylkeen.
"Jerusalemin hävitys!" tiuskaisi Salters-setä, huovata molskuttaen. "Mikä riivasi sellaisen maamyyrän kuin sinä panemaan jalkaasi veneeseen, se on minulle käsittämätöntä. Ei paljon puuttunut ettet kerrassaan kaatanut minua."
"Olen pahoillani, Salters. Minähän tulin merelle parantamaan vatsakatarriani. Minä muistelen, että sinä itse kehotit minua."
"Mene Valaankuoppaan vatsakatarrinesi", ärjyi Salters-setä, pieni pyylevä ukko. "Sinähän tulet taas päälIeni. Kumpi se nyt oli, neljäkymmentäkaksiko vai neljäkymmentä viisi?"
"Olen unohtanut, Salters. Lasketaan."
"En luule että se olisi voinutkaan olla neljäkymmentäviisi. Minullahan on neljäkymmentäviisi", sanoi Salters-setä. "Laske nyt tarkasti, Penn."