"Olen nähnyt pienempiäkin", sanoi Disko. "Täällä on kaikkiaan tuhatkunta miestä. Ja tuolla on Neitsyt." Hän viittasi tyhjään paikkaan, missä vihertävällä vedenpinnalla ei ollut yhtään venettä.
"Täällä Ollaan" kaarratti pohjoisen laivueen liepeitse, Diskon huiskuttaessa kättään toiselle tuttavalle toisensa jälkeen, ja sitten se ankkuroi yhtä sulavasti kuin kilpapurjehdus-alus purjehduskauden päättyessä. Matalikko-alukset sivuuttavat äänettöminä taidokkaasti suoritetun liikkeen, mutta poropeukalo saa osakseen ivahuutoja pitkin koko linjaa.
"Juuri parhaaseen aikaan täkykalalle", huudettiin "Mary Chiltonista".
"Onko suola kohta kosteana?" kysyttiin "King Philipistä".
"Hei, Tom Platt! Tuletko illalliselle tänään?" sanottiin "Henry Clay'stä"; ja siihen tapaan kysymykset ja vastaukset risteilivät aluksesta toiseen. Miehet olivat tavanneet toisiaan jo aikaisemmin, liikkuessaan pyyntiveneillä sumussa, eikä mikään paikka ole niin otollinen juorujen kulkemiselle kuin matalikkolaivasto. Heillä tuntui kaikilla olevan tietona Harveyn pelastuminen, ja he kysyivät oliko hän jo suolansa arvoinen. Nuoret pojat kompailivat Danin kanssa, jolla myös oli sukkela kieli ja joka kyseli heidän vointiaan käyttäen heidän kaupunkilaisliikanimiään, joista tiesi heidän vähimmän pitävän. Manuelin kanssa lavertelivat hänen maanmiehensä omalla kielellään, ja vähäpuheisen kokinkin nähtiin ratsastavan halkaisijapuomilla huutelemassa gaelinkielellä tuttavalleen, joka oli yhtä musta kuin hän itsekin. Kun he olivat varustaneet poijulla ankkuriköytensä — Neitsyen seutu on kauttaaltaan kallioista pohjaa, ja huolettomuus merkitsee ankkuriköyden poikkihankautumisen ja ajelulle joutumisen vaaraa — kun he siis olivat varustaneet poijulla ankkuriköytensä, lähtivät heidänkin veneensä liikkeelle liittyäkseen noin peninkulman päässä ankkurissa olevaan veneparveen. Kuunarit keinuivat ja nuokkuivat turvallisen välimatkan päässä kuin lapsukaisiaan vartioivat ankkaemot, ja veneet käyttäytyivät kuin vallattomat ankanpoikaset.
Kun he sekaantuivat hälisevään parveen, missä veneet kolahtelivat toisiinsa, Harveyn korvat kihisivät hänen soututapaansa kohdistuvista huomautuksista. Hänen ympärillään sateli sanoja kaikilla Labradorin ja Long Islandin välillä tavattavilla kielimurteilla, portugalin kieltä, napolilaismurretta, lingua francaa, ranskaa ja gaelinkieltä myöten, laulujen ja hoilauksien ja uusien voimasanojen säestäminä, ja hän tuntui olevan niitten kaikkien maalitauluna. Ensi kertaa eläessään hän tunsi itseään ujostuttavan — ehkä hänen kuunarin miehistön pienessä piirissä viettämänsä pitkä aika oli siihen syynä — kun hän näki nuo monet kymmenet hurjat kasvot, jotka nousivat ja laskivat pienen keinuvan aluksen mukana. Laakea, henkäillen kohoileva maininki, noin kolmesataa syltää laaksosta laelle, kohotti aika-ajoin rauhallisesti hartioilleen eriväristen veneitten ketjun. Ne kuvastuivat tuokion omituisena reunuskuvasarjana taivaan rajaviivaa vasten, niissä olevien miehien viittoessa ja huhuillessa. Seuraavassa silmänräpäyksessä nuo avonaiset suut, huitovat käsivarret ja paljaat rinnat taas hävisivät, jonka jälkeen toisen mainingin tullessa kohosi ylös aivan erinäköinen ihmiskuva-sarja, muistuttaen paperikuvia lasten leikkinäyttämöllä. Harvey katseli ihmeissään. "Ole varuillasi!" sanoi Dan heiluttaen lippoa. "Kun minä käsken sinun lipota, niin lippoa. Täkykalat saattavat parveilla milloin hyvänsä tästä puolin. Minne laskemme, Tom Platt?"
Työnnellen, puskien ja hinaten, tervehtien vanhoja ystäviä yhtäällä ja varottaen vanhoja vihamiehiä toisaalla ohjasi eskaaderinpäällikkö Tom Platt pienen laivastonsa kunnialla yleisen tungoksen alapuolelle, ja heti alkoi kolme tai neljä miestä hinata ylös ankkureitaan aikoen siirtyä heidän alapuolelleen. Mutta silloin remahti valtava naurunrähäkkä, kun eräs vene syöksähti paikaltaan tavattomalla vauhdilla, siinä olevan miehen kiskoessa hurjasti ankkuriköydestä.
"Päästä köysi löysälle!" huusi parikymmentä ääntä. "Anna sen pudistaa se irti."
"Mitä se on?" kysyi Harvey veneen viilettäessä etelää kohti. "Eikö se ole ankkurissa, mitä?"
"Ankkurissa — kyllä, mutta sen pohjataklaus on vähän epävakainen", sanoi Dan nauraen. "Valas on sekaantunut siihen… Lippoa, Harve! Nyt ne tulevat!"