— Montakin.
— Ja ne maksavat lastauksesta hyvin?
— Niin paljon ettei monella herralla ole puoltakaan siitä palkasta, kerrotaan.
— Ja tytöt ja pojat, vieläkö ne tanssivat ja keinuvat niinkuin ennenkin?
Kyllähän tytöt ja pojat tanssivat niinkuin ennenkin ja kokoontuivat usein keinulle.
Albin vaikeni. Hänen kouransa avautuivat ja sulkeutuivat jälleen, tiukasti, puristaen tyhjää ilmaa tai ehkä ruohonkortta.
— Niin niin, hän sanoi hiljempaa, — sen pituinen se.
— Kuinka nyt olet ajatellut, sanoi Mari varovasti ja hiljaa, — mihin aiot ryhtyä lähimpinä aikoina?
Albin nosti silmänsä tutkivasti.
— Olen tuuminut jäädä tänne metsään vielä joksikin aikaa. Jos nimittäin voin saada ruoan apua ja muuta pientä — muutenhan se ei käy päinsä.