Ja terveisiä nyt sentään ensin kaupungista. (Koputtaa taas.)
Sikiääpä sie vielä nukut, vaikk' aurinko kultaa jo lukut! Aukase Mari, miun syämein kari… Miull' on niin vari, — eiks meist' tulekin pari?
(Koputtaa.)
No ootpas nyt laiskalla päällä, vaikka mie oon täällä… Etkö kehtaa vastata? No, mie kyllä voin siull' lisää lastata. Laskehan oikeen sukkelaan ja ramakkaan, äitis antaa aamull, voileipää ja jamakkaa! Jo lase sähäkkää, ei issäis kerkkii nähäkkää!
Vappu (Katsoo salaa nauraen oman aittansa ovelta sulkien sen sitte jälleen.)
Perttu (Koputtaa edelleen):
No, joha mie nyt oon laskent tätä puhheen punttii, kuin nuoran lunttii, ja sananpartta, kuin saappaanvartta… Vai pitäskö siulle laulaa? No, oonhan jo kastellut kaulaa! —
Ja niinkuin tiedät, sanoihan se kaupungin Kapelmestar Kalle, jotta miull' on hyvä ään' ja oikeen tenor, kun kuuli miun humalassa vähän kavulla veisaavan!
Mut en mie siull' sentään laula, muuten auetkoon paula. Oi, kaunis Mari kulta, nyt liennä rintain tulta, ja aukase ovi, muuten halkiaa miun povi… Voi, sie oot kuin kukkanen, puolukkaposki, sydän kuohuu kuin koski, mansikka huulinen, ain' hyvätuulinen. No, nosta jo salpa… Vai oon mie halpa? Hm! no ota sitte rikkaamp' ja sorjemp' ja kieleltään norjemp'! Ota! toiselle sovitkin paremmin, senkin ylpiä ypykkä, pippuri-nypykkä! Ruumis siull' onkin kuin lahopuun lontti, ja pää kuin tuohikontti! Kuin vemmel' on väärät jalat! jakunpalat, ja toinen niistäkin kaviosorkkana! Ja nenäs on kuin porkkana! Kaulas on kuin piikkosäkki, ja poskes punottaa kuin — läkki!
(Kolkuttaa.)