Mari: No, annahan nyt sitte sitä… kaupungintuomisia… Suuni onkin niin pahalle.
Perttu: Eihän vain Maunon pusun jäliltä?
Mari: Ole nyt!
Perttu (antaa): Ei tätä naisille tuotu, mutta… vaan meille miehille tuliaisiksi, jos kalaretkemme onnistuu…
Mari: Eiköhän tuo kumminkin menene jo lähtiäisiksi. Äh! — Hyvää teki…
Perttu (Otettuaan myös ryypyn, istuutuu aitanportaille Marin viereen laulaa kaulaten Maria):
Rannalla rommia ryypättiin ja pullot ne lyötiin rikki, — kun piikaflikkoja halattiin niin talon tytöt ne itki!
Mari (saatuaan uuden ryypyn laulaa ja kaulaa myös):
Suo sydämestäni hyh, hyh, hyh, koko elinaikani, jos kohta onkin hyh, hyh, hyh, mun kaikki toivoni…
(Loppusäkeitä kerratessaan lähtee Pertun kanssa marssimaan pois.)