Samoin kuin tuli oli vesikin siunattava. Järvelle aikoessaan lausui Muonion vanha Liikavainion ukko:
"Jeesus siunakhon! Susi matkan leikakhon, karhu kuorman kantakhon!"
Ei koskaan saanut kerskuen lähteä vesille eikä siellä ilkkuen vihellellä, jos tahtoi välttyä onnettomuuksilta. Olivat näet kerrankin Muonion miehet koskea laskiessaan kerskuneet:
"Jos ei mennä päällisin puolin, niin menhän alaisin puolin!"
Ja "alaisin puolin" olivat menneetkin: vene oli kaatunut ja kaikki miehet hukkuneet.
Maatakin oli kohdeltava pyhänä, eikä suinkaan "mithän ilvettä piettävä sen kanssa". Siunaten aloitti kylväjä peltonsa siementämisen, samoin leikkuumieskin viljankorsien katkaisemisen. Kun "maa", maan tuottama paha rohdunnainen, tarttui ihoon, paineli kolarilainen "maanpyörryttäjä" sitä maalla sanoen:
"Maa kulta, älä vihaa lastas, ennenkö tulee sinun valtakunthas!"
Muoniolainen sanoi:
"Maa, Jeesuksen luoma äiti, älä turmele lastas, ennenkö omakses saat!"
Ja Kieringin Eeva Kortti pyyteli: