Kademielisen katsannon poisti muoniolaisemäntä karjastaan sanoen:
"Jeesus siunakhon! Noki noijan sieraimhin, karsta kathen silmhän!"
"Vanhassa maailmassa tämä oli niin tarkka asia, sillä kathensilmä voipi viijä onnen karjasta." Kateiden ja "kaikkien pirujen, joita lentää niinkuin sääskiä ilmassa", vaikutuksesta tapahtui paljon pahaa karjallekin. Yksinpä lehmän potkiminenkin lypsettäessä oli jonkun kademielen aiheuttama. Siksi pitikin sanoa lypsäessään:
"Jeesus siunaa lehmäkultasta!"
Vieläpä laulaa:
"Leku, leku, lehmäni, kultani, lahjani, maitoa antaa touhottelee, touhosiansa kuunteleepi, vanhoiksi lehmiksi seisoskelee."
Mutta jos lypsäjä räiski ja kiroili, vei "para" osansa lehmän antamasta maidosta. Lehmän "lettyminenkin", joka oli samanlainen kuin "kohtaus" ihmisellä, sai alkunsa pahoista. Kurtin Eeva, "jolla oli julma luonnonlaatu", kiersi lettyneen lehmän kolme kertaa puukolla, sanoen:
"Minä kiellän kolmella vierhalla miehellä: Isällä, Pojalla ja pyhällä Hengellä!"
Kateiden toimesta tuli "kortto" emännän kirnuunkin, niin ettei siinä tahtonut voita syntyä. Ylimuoniossakin oli emännän kirnu niin kovissa kortoissa, ettei tullut voille, vaikka kolme vuorokautta tehtiin työtä, välillä kirnu pestiinkin ja käytettiin tunkiolla korvasta pystyssä. Mutta selkeni kirnuus, kun Mattilan Karoliina tipautti siihen neljä suolakirppua, sanoen joka kirpulle:
"Kortto pois ja Jumalan siunaus ruoaksi!"