— Olet tulevankin vuuen renkinä, maksan rahapalkankin, isäntä vain sanoi.
Salmo oli renkinä, ja isäntä johdatti hänelle monet muutkin tietonsa ja taitonsa, eikä ainoastaan sitä, miten karja varjellaan karhulta. Ja täällä tuli Salkosta sekä "Kassan" Salkko että tietomies, jolla oli valta metsän ja maan elävien, tautien ja kaikkien "poikkipuolisten", sekä näkyväisten että näkymättömien, ylitse.
"Pakanallisista" toimistaan huolimatta oli ukko uskovainen kristitty, joka osasi hyvin lukea, jopa raamattukin, "iso kirja", oli hänellä hyvin selvillä. Niinpä Salkko saattoikin sanoa saarnamiehille, kun he kerran tulivat häntä ahdistelemaan noituudesta:
— Noo, pruukaanhan mie parannella ja lukia raamatunsanoja.
Raamatunsanoja Salkko paljon käyttikin ja "poikkipuoleisissaan" monesti vetosi pyhään kirjaan, ottaen sieltä voimallisimmat, asiaan sopivat manauksensa. Raamatun mahtavat lauseet tietäjän suulla jämäyteltyinä olivat monta kertaa paljon tehoisammat kuin monet muut vanhoilta opitut mahtisanat. Niinpä ukko koskemaa ja vammaa pyörryttäessään otti "ainhet" ukkosen särkemästä puusta taikka ukonkivestä, jauhoi niitä kahviin, antoi sairaalle ja sanoi:
"Tämä paisuma parantukhon, niinkuin Peeharoanin paisumat paranit Mooseksen rukouksen voimalla!"
Kaksi osaa juotti Salkko sairaalle, mutta kolmannen vatkasi ulos, kirkolle käsin, sanoen:
"Mene tuulissa, joista olet tullutkin!"
Sillä koskemat ja vammat liikkuivat ilmassa ja paikalle sattuessa "pystyivät" ihmiseen. Vammaa, joka saattoi kasvaa kuukausimääriä, ei kyllä saattanut pyörryttää muuta kuin alakuulla, mutta koskemaan voi vaikuttaa milloin tahansa, ennenkuin se oli päässyt kolmen vuorokauden sivuitse.
Käärmeen pistännän Salkko paransi manaamalla kahviin: