"Tämä ihminen puhistukhon niinkuin meidän Herramme Kristus puhistethin vanhan ryövärin huonhessa!"
Sitten sai sairas viinaryypyn, johon oli sekoitettu ukkosen särkemästä puusta otettuja karppuja. Pesuveden vei tietäjä kolmen tien haaraan, viskasi sen kirkolle käsin sanoen:
"Menkää tuulhin, joista olette tulhekkin!"
Raamattuun vedoten Salkko saattoi nostaa itse perkeleenkin apumiehekseen varasta taikka muuta pahantekijää tienaamaan. Tekipä Tievan Mikko kerran sellaisen tyhmyyden, että niityllä joi varkain viilipiimän Kassan äijän leilistä, eikä tunnustanut eikä anonut anteeksi syntiänsä, vaikka miehissä tutkittiin. Silloin Salkko sanoi: "Vielä se mies makustelee toistekin fiilipiimää!" Ja salassa ukko pyörähti vasemmalla kantapäällään kolme kertaa ympärinsä noituen:
"Se sama perkele joka sinun pani varastamhan, vaivakhon sinua niinkuin niitä pirultariivatuita Katareenin kaupungin eustalla!"
Ja sen jälkeen tuli Tievan Mikkoon sellainen tauti, että hän aina "makusteli" suutansa niinkuin olisi jotakin syönyt, jopa meni toisinaan aivan hengettömäksikin, ja viimein hän kuukahti kalapadolta koskeen ja hukkui.
Näin kolosti ei sentään käynyt Kentän Aarolle, joka sai rienaajan kimppuunsa varastettuaan metson Salkon oppipojan, Matinlompolon Pekan, satimesta. Aaron kättä rupesi paikalla pakottamaan, mutta hän meni heti Kassalta pyytämään apua. Salkko paransikin käden, mutta kielsi:
— Älä sie mene enää siltä mieheltä varastamhan!
Kassan äijä tiesi kamalammankin keinon "perkeleen" nostamiseksi. Piti vain mennä talvihautaan avaamaan arkku, painaa neulalla ruumiin rintaan päällekkäin tupakanlehti, kampriisipalanen ja puhdas paperilappu, ja sitten ottaa pikku pussiinsa puulastalla vainajan kasvoista hometta — käsin jos olisi koskenut, olisi paha tarttunut ottajaan — ja sanoa:
Mie pyyvän pahantekijätä vaivaamhan!