— "No, koira vieköön, sinäkös se olet?" huudahti viimein Rikkinen.
— "Ihan oikein, mutta jollet sinäkin ole sinä, niin annan sormen kädestäni!"
— "Ystäväni armas!"
— "Oma viljon veljyeni!"
Ja kaksi -ikkistä syleilivät toisiaan.
— "Kuinka ihmeellisesti olemme tulleet yhteen näin monen vuoden perästä?" lausui Nikkinen. "En luullut Porista lähtiessäni saavani täällä niin suurta iloa. Kuinka ihmeellistä!"
— "Ihmeellistä," arveli Rikkinen. "Sinä tulet Porista, minä
Sortavalasta."
— "Mutta kerro, veliseni, kerro…"
— "Anteeksi, hyvät herrat," virkkoi matami. "Paljo kylpyvieraita on odottamassa minua. Ettekö suvaitsisi kylpeä pikemmin?"
— "Matami kulta," sanoi Nikkinen, "menkää, menkää ja pitäkää huolta muista, kyllä minä itse valelen ystävääni."