— "Michel, sinussa on Meyerbeerin nero!" lausui kreivinna.
Sylvester katsoi myöskin sopivaksi sanoa jotakin; hän lausui juhlallisesti:
— "Totisesti, tämä on enempi kuin Meienpeer!"
— "Vaan, lapset," puuttui taas kreivi puheesen, "aika rientää, meidän täytyy kiirehtiä saada valmiiksi kaikki viikon kuluessa. Uusi liiteri tehdään väliaikaiseksi teateriksi."
— "Jaa," tiesi Sylvester sanoa, "me olemme jo palkanneet paraimmat timpermannit." Hänellä oli tapana, niinkuin vanhoilla palvelijoilla aina on, puhuen toimistansa, käyttää "me" sanaa, niinkuin he ja isäntä olisivat yksi ainoa eroittamaton persoona.
— "Niin," jatkoi kreivi, "ja Alfons, joka sanoo käyneensä maalauskoulua Düsseldorff'issa, auttaa meitä maalaamaan dekorationeja. Eikö niin?"
— "Mitä kernaimmin!" sanoi Alfons ja koetti muistella, milloin ihmeeksi ja kummaksi mokoma vale häneltä oli päässyt.
— "Esiripussa tosin on vaikein asia," sanoi kreivi, "mutta sen teemme sinisestä kankaasta ja liimaamme siihen kultatähtiä. Sehän on superbe!"
— "Ja sitä varten toimme me riisin kultapaperia kaupungista," sanoi
Sylvester ja pyyhkäsi nenällistä ihmettänsä.
— "Mutta roolit, roolit," lausui Alfons: "antakaa kirjoitettaviksi ne, minä menehdyn halusta saada uudistaa näyttelijätaidettani."