Niinkuin tapana on pikkukaupungeissa tällaisissa tilaisuuksissa, kokoontuvat naiset saliin, vanhat herrat toiseen ja nuoret toiseen sivuhuoneesen. Salissa vallitsee ensin juhlallinen hiljaisuus; sopottomalla mammat ja tädit juttelevat keskenään päivän tärkeimmistä tapauksista, kihlauksista ja häistä tavallisesti. Neitoset vieläkin hiljemmin haastelevat keskenään — luultavasti samoista asioista. Kerran kun kysyin eräältä nuorelta neitoselta, mikä tämmöisissä tilaisuuksissa on heillä puheen-aineena, niin vastasi hän nauraen: "kaikkiapa tahtoisittekin tietää." Minulla on senvuoksi oma ajatus asiasta.
Vanhain herrain kamarissa keskustellaan painavista asioista sielläkin.
— "Sen minä sanon," virkkaa pormestari. "Jos hän nyt myöpi Seppolan kartanon niin vähästä, niin on hän tuhma kuin pässi."
— "Niin, arvatkaas, semmoinen metsä, kuin siinä on!" sanoo tuomari.
"Norjalainen voittaa pelkällä metsällä 40,000 markkaa heti paikalla."
— "Hiis kun ei ihmiset osaa käyttää rikkauttaan hyödykseen," sanoi nimituomari Hakanen.
— "Minä hänen sijassaan rakentaisin tilalle sahan."
— "Ja myllyn."
— "Ja tampin."
Nuorten herrain puolella on puheen aineena vähän runollisempia asioita.
— "Kas kuinka uusi frakkisi istuu hyvin! Missäs teetit sen?"