Aironen. Setä! Ethän sinä toru, jos annan hänelle pienen lahjan. Minä näytän sen sinulle, niin saat sanoa, onko se kaunis. (Näyttää neulaa.) Kas tällainen se on?…
Arvelin. Vai niin, mutta…. (Itsekseen). Mitä helkkaria! Sama neula, jonka äsken lahjoitin majorin ottotyttärelle. (Ääneen). Poika!
Aironen. Eikö se ole kaunis?
Arvelin (polkee jalkaa). Poika!
Aironen. Mitä, setä hyvä?
Arvelin. Selitä heti paikalla!
Aironen. Kyllä minä selitän, mutta et saa suuttua. Lupaatko?
Arvelin. Olkoon menneeksi! Mutta joudu!
Aironen. Majorin ottotytär olin — minä!
Arvelin. Mahdotonta! Mahdotonta!