Pellonpää. No sapperment! Nyt se käyvvöö niinkuin rasvattu voan. Ja sen minnäi sanon, jotta tästä majisterista tulloo ihe Leino tai Aalperi ja kolomen vuuven peästä siitä tulloo ihe Perpummikkii. Ja se olsis laakommist se, sanoi Porilainen. Mutta mittees näillä kirjan töskyillä ennee tekköö?
Aironen. Ne saatte itsellenne. Ja huomenna, hyvät herrat, saan pyytää teitä teateriin.
Pellonpää. Ja myökös tullaan. Sapperment! Ja minä paukutan käsiäni, jotta halakee noapurin korvat. Klapatan visust, sanoi Porilainen.
Arvelin. Mutta pidä huolta, Väinö, että on muitakin taputtajia kuin me kaksi.
(Esirippu alas.)