No sitähän juuri tahtoikin Metkunen. Maksoi rahat ja luetteli todistajat.
Mutta ennen kuin Aatami pois lähti Metkusen luota, rupesi hän tätä kehoittamaan sovintoon, riitatoverin kanssa. Vaan Metkunen loukkautui. Vai sopimaan nyt… "Näytänpä Karttuselle, mikä on laki! Niin, ihan totta, minä näytän Karttuselle, mikä on laki ja oikeus."
Tuli sitten päivä, jolloin tämä tärkeä asia oli oikeuden ratkaistavana. Ne rupesivat siinä, kun kyllä oli joutilasta aikaa, kehoittamaan asianomaisia sopimaan.
"Juttunne on naurettava, kovin turhanpäiväinen."
Vai turhanpäiväinen! Karttunen ei hänellä sanonut olevan ainakaan mitään syytä pelkoon. Totisesti, hän ei tahtonut riitaa, vaan oikeutta. Metkunen irvisteli, sanoi, että jos Karttunen pelkää, niin sovittakoon ja maksakoon kulungit, muuten saa oikeus tuomita.
Eikä asia siitä sen valmiimmaksi tullut ennen kuin iltapäivällä oikeus sen tutkittavakseen otti. Toverit astuivat sisään, edellä Karttunen, perässä Metkunen… Kylläpä nyt saat rykääsi Karttunen!
— Metkus-roisto, kun olisit sovittanut mulle, niin et tarvitsisi siinä nyt niin vapista!
Pian oli juttu käsiteltynä. Selvähän se olikin kuin päivä.
Todistajiakaan ei vannotettu, muuten vaan uskottiin suoraa puhetta. —
Odotettiin eteisessä, kun oikeus suljettuin ovien takana tuomiota teki.
Saa nähdä mitä oikeus nyt tuolle Metkuselle tuomitsee?…
Odotappas nyt Karttunen, näet pian kenellä on oikeus!…