"Niin, no tottahan, niillä on karjaa ja heiniä!"
Niin, niin se oli, totta tosiaankin, isännätkin huomasivat, istuivat penkille ja rupesivat aprikoimaan, mistä päästä tässä alkaisi, että saataisiin meidänkin taloon karjaa ja heiniä.
"Älä käryytä niitä kahvia, akka, aina, kelpaavat nuo rukiitkin näin arkina."
… Ho'hoi, tuossa on poika mieheksi tulossa, ryhtyköön hän aikoinaan uusiin mullistuksiin, jos tahtoo…
Päät tutisivat, näytti olevan vuosien ja kovin vaivalloisen työn takana suuremmat heinävarat ja lehmälaumat. Mielet kävivät apeiksi ja pistipä vähän vihaksikin, että nuo muutamat olivat aikoinaan jo ehtineet haalia karjaa ja rehua… Puhuppa vielä meijerin tappiosta isännöitsijä! Puhui hän taas jonkun ajan päästä ja arveli, että jos ei enempää tule vastakaan maitoa, tulee tappiota yhä.
"Ei tule enempää, ainakaan meiltä."
"Eikä meiltä, itse kun kirnutaan niin kannattaa paremmin."
"Jaa, niin se on!"
Niin, näettekös, isot heinäpatruunat, kyllä sitä meilläkin maitoa on, mutta viljellään kotona tarkemmin, eikä tyhmyyksissään tuoda meijeriin tuhlattavaksi…
"Pannaan istumaan koko värkki ja myydään pois, jos on ostajaa."