Tuppelinin otsalla helmeili hikipisaroita. Ulkoa kuului jo asemakellon ääni ja veturin vihellys. Juuri silloin vetäsi hän kokoon kirjepakettia, mutta nuora katkesi ja kirjeet pyörivät lattiaan.
"Saa … perr…"
Eräs, hiljakkoin Amerikasta palannut miekkonen tulla haahitti ikkunan ohitse gummisaappaissa lohnustaen. Jo hänkin ehti pilettiluukulle samassa kuin kirjemytty uudestaan oli nuoraan tulossa. Toinen kuului vastatulleelle kertovan, ettei sieltä saa pilettiä pyytämälläkään. Tuo vielä lisäsi Tuppelinin kiukkua: osasi aavistaa mitä oli tulossa.
"Tiketti tänne näin!" Amerikasta tullut ärhenteli kun porho ainakin ja antoi muitten odotushuoneessa olevain tietää että hän se tuntee "asetukset ja taksat kun on kulkenut enämmän kuin…"
"Älä nyt hätääsi kuole!" täytyi Tuppelinin huutaa. Salista alkoi kuulua naurunhihitystä ja Amerikasta palannut sohisi hiljempaa. Mutta posti olikin nyt valmis ja Tuppelin juoksi pilettiluukulle.
"Mihin?"
Molemmat ostajat ilmoittivat.
"Pitää olla jemtti raha."
"Ei ole, mutta eikös teillä ole pieniä?" kysyi Amerikkalainen.
"Ei, eikä täällä olekaan mikään pankki, eikä rahanvaihtokonttori."