"Kovin on unohtanut sekin lapsi isänsä," muuan eukko ristissä käsin huoki. Toinen eukko kävi likemmäksi miehiä kuiskuttelemaan, kertoi, että eräänä päivänä oli suurella ryminällä ajanut akat pois odotus-huoneesta, haukkunut y.m.
Asia pidettiin erittäin raskauttavana. Onpa koko hirviö, kun ihmiset käyvät asioitansa ajamassa ja sillä lailla…
"Sanokaas muuta. Sitäpä minä kysynkin että onko sillä valtaa?"
"Vai valtaa!" nauroivat toiset. "Jos totta puhuen vallasta puhutaan, niin jokaisella muilla on tässä valtaa, mutta ei hänellä. Meillä valtaa on, meitä varten tämä on laitettu. Mutta mikä hän on? renkipoika, meidän renki."
Tyytyväisyys valtasi kaikki. Lujemmin painettiin puuta. Onpa sentään helkkarin lystiä, olla yhtenä omistajana tällaisessa talossa!
Yhteisestä riemusta havahti Kuittinen ensimmäisenä.
"Ei, mutta," hän ähkäsi, "tätä odottamista ei enää kestä harjankaan kärsivällisyys." Ja hän meni taas koputtelemaan ovelle.
"Mikä se on?"
"Enkö jo saisi sanomalehtiäni?"
"Odottakaa, ei posti ole vielä järjestetty."