"Kuka siellä vielä postia tahtoo?"
"Minä." Kuittinen astui lähemmäksi.
"Kuka minä?" Tuppelin kysyi, kun ei viitsinyt selkäänsä koukistaa katsoaksensa, Joutaapa kanssa sanoa nimensä, ettei luulisi tässä niin kovin tuttu olevansa.
"Kuittinen," vastasi tämä.
"Jahah, tuossa on pankista vekselin ilmoitus."
"Vai niin. Maksetaan itse, ilman vieraan apua. Eikö muuta ole?"
Tuppelin vähän joutui hämille tuosta, kun ei Kuittinen sitä tehnyt. Katui jo melkein, että oli tuota sanonutkaan. Olipa omituista: koko ajan kun oli kuvitellut tämän asian riemua tuottavan ja tuon saksan hämille joutuvan. Nyt vaan itseä tuntui hävettävän.
"Muuta ei ole," sanoi hän.
"Eikö Suometarkaan?
"Jassoo, tuleeko teille Suometar?"