"Mahdoitte uskoa", sanoi nimismies.
Nietulan Aatamin luonto rupesi jo nousemaan.
"Mitä h——ttiä! kuka sen sellaisen asetuksen on tehnyt?"
Nimismies ei viitsinyt vastata, kysymys oli kovin tyhmä. Miehiänsä vaan käski viina-astian ulos viemään.
Toisetkin kyläläiset uskalsivat jo pihalla ruveta puhumaan.
"Tuota, milläs tavalla sen 25:tta kannua sitten saa ostaa jos ei sitä jakaa saa väliinsä?" kysyi Ollilan Hentrikki.
Nimismies rupesi hyväntahtoisesti selittämään viina-asetusta. Hän sanoi, että, jos teillä on perheessänne niin ja niin monta henkeä, niin te saatte ostaa 25:tta kannua, mutta jos ei ole, niin saatte tyytyä ostamaan niistä puodeista, joissa myydään kannuttain. "Mutta yhdessä ei saa ostaa, eikä toinen toiselle tuoda", hän sanoi.
"Mutta se maksaa enempi niissä kannun-puodeissa", muistutti Erkki.
"Enemmän maksaa, paljon enemmän!" huusi Aatami.
"Ei auta. Joka juo, ja viinaa tarvitsee, maksakoon hyvän hinnan", ilkkui nimismies.