"Jopa se nyt on siellä hiljaa," huomautti Matti. "Meneppä katsomaan,
Maiju, joko pääsi äitis kamariin."
Maiju meni; kuitenkin enemmän omaa uteliaisuuttansa tyydyttääkseen, kuin rengin kehoituksesta.
Takaisin tultuaan kertoi hän, että isä oli pannut sänkyyn makaamaan, turkkejakaan pois riisumatta.
Pian sitten Eevakin taas toisesta ovesta ilmestyi tupaan, naurahdellen.
"Nukkuukohan se siellä?" hän kyseli ja oli olevinaan hyvin hiljaa, ettei herättäisi.
"Nukkuu se, eikä ole riisunutkaan," ilmoitti Maiju. Emelia meni äitipuolen luo ja kuiskasi:
"Eiköhän pitäisi mennä sitä isää riisumaan, kun ei ole turkkejakaan päältään pois ottanut?"
"En minä ainakaan … olispa siinäkin … vai riisumaan…"
Eeva puhui erityisesti halveksivalla äänellä ja nauroikin vähän.
Tarkoitus oli, että muutkin isännän käytöstä moittisivat.
"Laittakaa siitä makuulle itsenne, tekin mukulat, ääntä pitämästä, ettei herää," komensi hän vähän ajan päästä. Sanoi sitten saman käskyn palvelioille ja käski puuroa pöytään kiiruhtaa. — —