"Kyllä pystyy."
Eeva meni uudelleen niittu-paikalleen, mutta melkein sama oli edessä. Kävi niin raskaaksi ja tuskalliseksi, että tuohon paikkaan olisi heittänyt, jos olisi viitsinyt. Täytyi kuitenkin touhussa olla, kun oli itse niin viikatetta ahtanut. —
"Mitäs p—rua," sanoi Iikka, kun väki Eevan niittupaikan ohitse toisaalle kulki. "Aivanhan sinä pilaat heinän."
"Josko nyt pilaakin, ei tuossa nyt kovin suuri vahinko tule," arveli isä.
"Opettakaa häntä," sanoi päivämies.
"Ei tässä nyt opettamaan ehdi, ei hänestä kumminkaan niittäjää vielä tule," tuumi Köpi.
"Kun opetettaisiin … niin kyllä minä niittäisin," vaikerteli Eeva hiljaa.
"Hm … sellaisia oikkuja. Haravoitse, sitä saatat tehdä," käski Iikka. Isä oli jo lähtenyt taas, sillä hän niitti etumaisena. Toisetkin menivät tietänsä, jättäen Eevan opastelemaan. Eeva väsyi niin, että puolipäivässä tuskin saattoi syödä, ja sitten hän lepoa piti paria tuntia enemmän kuin muut.
"Tarpeeksensa sai," isä nauraen sanoi toisille.
"Ei taida enää mieli tehdä niittämään," arveli joku toinen.