"Ei minulla ole näin paljoa … vähä vaan."
"Toimiiko ompelu-seura siellä ahkerasti?" kysyi Hilta vähän ajan perästä.
"Eipä juuri nyt enää. Arpajaisten jälkeen ei herrasväkikään ole enää näyttänyt mitään huolivan koko seurasta."
"Onko niistä sitten niin suurta kaipausta. Se on tunnettu asia, että jos herrasväkeä ja talonpoikaisia ryhtyy yhdessä jotain toimimaan, niin säätyeroitus sen tekee pitemmän päälle mahdottomaksi."
"Kyllä meidän seura sitten kuolisi kaiketi, jos et siinä olisi heidän apuansa," arveli Eeva innokkaasti.
"Miksi niin?"
"On niin vähän meitä talonpoikaisnaisia."
"Mikähän siihen on syynä?"
"En minä tiedä. Alussa niitä kyllä oli enemmän, mutta ei ne nyt enää ole tulleet."
"Minä luulen arvaavani," sanoi Hilta innokkaasti, "mikä tuohon on syynä, sillä meidän pitäjäässä on siinä suhteessa myös hiukan kokemusta. Teidän seurassanne taitaa vallita liian hienot tavat, niin että yksinkertaisempiin tapoihin tottuneen tulee siellä ikävä olla."