"Ei. Mutta emmekö mene veljeni kirjoja katselemaan?"
"Mennään vaan."
Tytöt menivät Heikin kamariin, toisiinsa jo hyvin tutustuneina.
Eeva alkoi vähitellen toipua outoudestaan ja päästä luonteensa puolesta entiseen asemaan.
"Herra siunaa, kun hänellä on paljon kirjoja, niin kun opettajalla!" huudahti Eeva, kun Hilta oli kirjakaapin oven avannut.
"Onko Eeva hyvin paljon lukenut?"
"En minä kovin paljoa, kun ei ole itsellä kirjoja, eikä ole aina niin lainatuksikaan tullut, vaikka kyllähän niitä lainakirjastossa olisi … mutta en minä viitsi paljon lukea kun ajattelen että mitä siitä on hyvää…"
Hilta oli ottanut useita kirjoja pöydälle, kädessä oli hänellä Vänrikki
Stoolin tarinat.
"Näitä minä luen ja ihailen aina," sanoi hän.
"Vai niin, mitä ne ovat?"