— Odota nyt, kun minä lasken tässä, tuota…
Käsi meni korvan taakse, kasvoille ilmestyi tuskastunut, häiriytynyt ilme.
— Nyt minä taas sekaannuin… Emäntä! Mahtaako se olla tuvas?
Hypistellen hajamielisenä setelitukkoja vuorotellen, näytti Jaakko Jaakonpoika menettäneen toivonsa saada laskunsa toimitetuksi omin voimin.
— Se on kumma, kuinka minä nyt olen näin huonolla laskupäällä, virkkoi hän enempi itsekseen, ihmetellen ja tuijottaen seteleihin.
— Emäntä! Missä sekin mahtaa olla?
— Minä katson, onko emäntä tuvas. Nuorempi mies nousi ja avasi oven.
— Emäntä! huusi Jaakko Jaakonpoika, kääntämättä päätään seteleistä.
— Onko emäntä hyvä ja tulee vähän tänne? puhui nuorempi mies tupaan.
Emäntä tuli pyylevänä, hyväntahtoinen iloisuus loistaen kasvoilla.