— Kiitoksia, minä olen raitis.
Nuori mies nousi aivan kuin aikeessa sanoa vihdoinkin hyvästi. Kaikki katsoivat häneen. Mutta hän ei vieläkään näyttänyt ratkaisseen tuliko viipyä vai lähteä.
— Vai olet sinä raitis, virkahti rovasti hieman pilkallisesti ja oneasti, sekä maisto samalla.
— Mutta eikö nyt sopisi pikkunen? kysyi apteekkari.
— Ei!
— Vai on pastori niin jyrkkä, totesi nimismies.
— Maassa, jossa on kansan ja eduskunnan säätämä kieltolaki, ei ainakaan papille muu sovi kuin ehdoton raittius.
Tämä tuli kuin pommi. Samalla kohtasivat hänen silmänsä rovastin katsetta, joka loukkauksesta välähti. Välittömästi tuli sieltä:
— Taidat tässä ruveta tuomariksi?
— Puhun itsestäni.