Vennun käsi kohosi taas uhkaavasti ja toveri nauroi niin että metsä kajahteli.
»Naapuries kanssa koirailet, sika!»
Mikko ei enää tiennyt mitkä sanat olisivat oikein sopivia tässä käytettäväksi, joten katsoi parhaaksi olla vaiti.
»Onko sulla jyviä?»
Olihan Mikolla niitä, se täytyi tunnustaa. Vennu saa panna renkinsä huomenna hakemaan kolme tynnyriä, sovittiin.
»Muista nyt, että kirjoitat sen Jumalan maksun päälle!»
Mikko hymyili luottavasti ja sanoi:
»Kyllähän te aina maksatte.»
»En maksakaan. Mutta tiedä vaan antaa hyviä rukiita!»
Vennu vielä potkaisi Mikkoa sääreen ja retuutti kauluksesta suu niin ilkeänkurisessa naurussa, että Mikko ehdottomasti jo oli kadottamaisillaan viimeisenkin häivän miehuuttansa. Samassa kuitenkin Vennun huomio kääntyi Mikon pulkkaan.