»Näkyy nukuttavan», homisi Klitsi tyytymättömän näköisenä. Selvisi kuitenkin vihdoin täydelle tolkulleen. Viinat näyttivät jo haihtuneen päästä.
»Tässä aamulla tuli tuon Ahlströmin kanssa vähän ryypättyä», rupesi
Klitsi kohmeloisena ja haukotellen selittämään.
»Se vaan ryyppää ja rikastuu, silloin kun muut köyhtyvät», pisteli
Siikalahti.
»Itse rikastut. Et malta edes ryypätä.»
»Ei kannata muiden niin kuin porvarien.»
»Jaa, kunpa tässä saiskin myydä viinaa niin kuin kestikievarit, niin…»
Siikalahden silmät pienenivät, kun hän katsoi Klitsiin.
»Mitä se puhe on?»
»Sitä…» nauroi Klitsi viisastelevan näköisenä, tietysti tarkoittaen
Siikalahden salakapakoimista, joka oli yleisenä puheenaineena. Mutta
Klitsin nauru loppui heti tuhman näköiseen hätimiseen, kun Siikalahden
Mikko sanoi:
»Noo, kyllä se hokmannin kauppa kannattaa, kun sitä niin runsaasti myö kuin sinä myyt.»