Mitään muuta selvää ei ollut saatu Ellan viljan ostoista. Yleisesti kuitenkin tiedettiin, että viime vuosi oli ollut hänelle jo melkein täydellinen katovuosi.
Grönberg astui Ellan ääreen ja kysyi:
»Mistä sinä olet tänä talvena saanut viljaa?»
»Kaupungista on haettu ja…»
»Vai kaupungista!»
»Niin ja tältä Klitsiltä ja … ja Siikalahden kestikievarilta.»
»Sinä sanoit ostaneesi *rukiita* kestikievarilta?»
»Niin tuota … en minä nyt muista, oliko ne jauhoja vai rukiita, kun…»
»Ella, sinä tiedät, etten minä kärsi *valhetta*. Kerro nyt lyhyeen ja selvästi, *kutka* ovat olleet *osallisia* Klitsin jyväin varkaudessa?»
»Klitsin jyväin varkaudessa?» kysyi Ella niin ihmettelevällä ja varmalla äänellä, että Grönberg tunsi hiukan pettyneensä. »Sitä en minä tosiaankaan tiedä», jatkoi hän.