Tällä puheella oli tarkoituksena olla mairittelevaa kehumista. Mutta isäntä lähti kuuntelemasta kamariin.
Vihdoin alkoi joukko lähteä toisiin taloihin. Emäntä vaateli Jaskaa jo kotiin jäämään, mutta kun sitä kaksi hyvää tuttua ja horjuvaa toveria käsistä vei ystävällisellä väkirynnäköllä, niin eihän sitä kukaan olisi viitsinyt joukosta pois jäädä ja toisia suututtaa. Siis joukkoon Jaskakin vielä meni ja nyt vasta itsensä oikein vapaaksi tunsi. Ei tarvinnut siitä niin suuria välittää jos vähän viinoihinkin sattuisi joutumaan.
— "Koska ne kelvottomat tulevat?" rupesi isäntä päivittelemään, kun joukko oli mennyt eikä pikkupoikia ruvennut kuulumaan.
"Jos eivät vain pian tule, niin panen oven kiinni, enkä laske sisään yhtäkään", uhkasi emäntä.
Hemmu ja Ville rupesivat innokkaasti kehoittamaan äitiä panemaan ovea kiinni. Olisi ollut hauskaa siten Ellulle kostaa.
Mutta vaarinpa näkyivät nekin ajasta pitävän, sillä samassa rupesi porstuasta kuulumaan tuollaista tiheään säpistävää saapasten pauketta, joka on kaikille poikakloppi-joukoille niin ominaista. Tupaan he ryntäsivät, kuten vyöryvä aalto, juuri ovessa koettaen toinen toisensa ohi rientää.
Ellu meni orjaillen ja ujostellen isältään tupakkalaatikkoa kyselemään. Vähän vihaiselta isä näytti, kun ei ensinnä tahtonut kysymystä kuulevaan korvaansa ottaa, toisaalle vain katseli. Sanoihan kuitenki vihdoin:
"Kaapissa."
Sitten kävi kaikki järjestyksessä niinkuin miehiltäkin.
"Masa", käski Ellu ensimmäistä poikaa. Käsketty meni, kaasi ryypyn menemään että keikahti.