"Ei sitä ole ollut paljoa kaikeksikaan … pitäiskö mun olla niinkuin kerjäläiset? Vähän toista potuista sitä vielä on."
Kiusallisesti hymyillen kysyi isä:
"Riittääkö se joulun loppuun?"
"Riittäköön jos hyvänsä!"
"Lisää en ainakaan anna."
Nyt katsoi jo Hentolan Erkkikin velvollisuudeksensa sekautua asiaan.
"Älkää turhia riidelkö, anna pojalle viinaa", hän sanoi. "Ymmärräthän itsekin, että miehen tavoin ne nuoret tahtovat menetellä. Ja aina sitä niinkuin velotaan sellaisilta pojilta, kuin sinunkin poikasi, jolla tiedetään jotain olevan."
"Noo, en minä kohtuutta kielläkään, mutta ei se ole enää mitään kohtuutta kun kolme kannua on jo mennyt puolijouluun."
"Ole turhia", sanoi Erkki, "muiden mukaan ne tahtovat kuitenkin olla".
"Kyllähän se niin on", sanoi Oja-Pappalainen vakaasti. "Muiden mukaanhan ne tahtovat aina olla, eikä sitä sovi yhden tehdä poikkeusta yleisestä tavasta. Mutta kamalan suureksi se juomisen tapa on muuttunut tähän aikaan. Kyllä sitä ryypättiin ennenkin, mutta ei ne nuo poikaklopit alle kahdenkymmenen silloin vielä monetkaan tienneet ryyppäämisestä mitään. Se oli vanhempain ihmisien asia."