»Ei mutta…»
»Miten luulet ensitalvena tulevasi toimeen? Ei enää taideta meikäläisten apua tarvita? Vai pannaanko oikein kokoon rahoja kaupungintöissä?» Raitala silmäili ivallisesti nassakkaa, joka oli saanut sijansa kaapin päällä.
»Minä en muuta tähän tiedä kuin sovitaan pois, isäntä, minä tulen huomenna.»
»Siitä ei ole enää kysymys!» huudahti Raitala. Kun ei Lintuneva enää tarvitse häntä, ei suinkaan hän rupea tämän apuun väkisin turvautumaan. Täytyy kumpasenkin tulla toimeen toisettaan. Jos ei Lintuneva enää tarvitse talvella jyviä, ei hän puolestaan pakota ketään.
»Parina talvena olen saanut teiltä hehtolitran rukiita.»
»Nooh, sehän on pikkuasia.»
»Jotka olen työlläni maksanut.»
»Vai olet saanut töilläs maksaa!»
»Mutta ne ovat olleet kalliita viljoja, isäntä.»
»Kalliita?»