Nyt kuului huoahdus peräsängystä juuri kuin syvästä unesta heräävän ihmisen ääni. Samassa ummessa ollut esirippu vedettiin syrjään ja Esa katseli lattialle kohmeloisin silmin.
»Onko tuo Kaapo ollut yötä täällä?» kysyi hän ensimmäiseksi kun pojan huomasi.
»En olekaan, mutta eihän sitä köyhän kannata maata 'hospuntien' unia.»
»Onko sun sitten nälkä?»
»Ei mun nälkä ole juuri, mutta kyllä mä syönkin, jos annat.»
»Onko sulia uusia juttuja?»
»On paljo ja pitkältä.»
»No tule tänne makaamaan ja kertomaan. Vai onko sun kaprokissasi täitä?»
»Ei niin ristin sielua.»
»Tuota nyt tuollaista sinne vetää!» rupesi muori, ja meni vuodetta kohti. »Esa, kuulitko… Mitä sä nyt hulluttelet, kun tuota täikopelia…»