»Kellä sitten!»
»Oli!… Ettekö nähneet halkoja penkin alla.»
»Ja kirvesvinkka oli tyhjänä.»
»Niin, ja niitä miehiä oli niin paljon.»
»Ei enempää kuin meitäkään.»
Esa nauroi:
»Pelkoko teidät ajoikin?»
Huomautus sai pojat äkkäämään missä mentiin.
»No ei sinne päinkään!» alkoivat uudestaan kerskailla. Nyt kuulosti siltä, että körttiläisiä kyllä oli paljon, mutta ei yhdessäkään miehen vastusta, että ne olisi kyllä mäntätty yhteen läjään, jos niikseen olisi tullut.
»Pastoriako te pelkäsitte, kun te lakittelittekin?» Esa naureskellen jatkoi. Nyt päästiin vähän huojentavammalle tuulelle ja ruvettiin leikkiä laskemaan kaikin, sillä eihän Esakaan nyt saattanut ajatella, että tuota ukkoa olisi pelätty. Tämän humun kestäessä Esa yhtäkkiä virkkoi: